Bertta seisoo johtajan oven takana, ja nostaa kätensä koputtaakseen siihen. Käsi valahtaa kuitenkin hervottomana alas. Hetken kuluttua Bertta nostaa kätensä uudelleen. Tämäkin yritys epäonnistuu, käsi pysähtyy viime hetkellä, ennen kuin se ehtii tavoittaa ovea.
Bertta ei muista koska on viimeksi ollut näin hermostunut. Hän sulkee silmänsä ja keskittyy hengittämään sisään ja ulos, laskiessa samalla hitaasti kymmeneen. Nostaa tämän jälkeen kätensä vielä kerran, ja koputtaa päättäväisesti.
– Sisään, kuuluu oven takaa.
Bertta työntää oven auki, ja astuu sisään johtajan huoneeseen.
– Jaaha, jaaha. Ole hyvä ja käy istumaan, johtaja viittaa kädellään pöydän päässä olevaa vapaata paikka kohti. Huoneessa on neljä muutakin henkilöä. Bertta tuntee heistä kolme, mutta yksi on hänelle tuntematon.
Tuntematon nousee seisomaan, ja tulee kättelemään Berttaa.
– Hei vaan, olen Sonja Nenonen, ammattiliitosta. Olen täällä katsomassa, että kaikki sujuu kuten pitää.
Bertta on niin jännittynyt, ettei saa ääntä tulemaan. Hän vain nyökkää vaisusti, ja istuutuu jäykästi johtajan osoittamalle paikalle.
– Ottaisitko lasin vettä, näytät vähän kalpealta, voitko huonosti, johtaja kysyy. Ennen kuin Bertta ehtii vastata Sonja Nenonen ojentaa hänelle lasillisen vettä.
Vesi on kylmää, ja maistuu hyvältä.
– Jatketaanko sitten, johtaja kysyy kun Bertta laskee viimein tyhjän vesilasin eteensä pöydälle.
Bertta nyökkää.
– Hyvä, johtaja sanoo.
Bertta painaa johtajan oven perässään kiinni. Hän nojaa vasten käytävän seinää, ja antaa itsensä valua sitä pitkin alas.
– Mitä ihmettä tuolla oikein äsken tapahtui, Bertta pohtii kuumeisesti. Hän oli ollut niin jännittynyt, että paljon asioita meni ohitse, mutta oliko hän nyt ymmärtänyt ihan oikein? Hän joutuisi lähtemään, ja ei kuitenkaan joutuisi. Mitä tämä oli? Bertan pää oli täynnä ajatuksia, jotka olivat aivan sekaisin.
– Mieti rauhassa asiaa, oli johtaja hänelle sanonut.
– Ilmoita sitten kun olet päättänyt. Kuitenkin viimeistään viikon kuluttua.
Bertta hivuttautuu ylös, ja lähtee ajatuksissaan kävelemään kohti omaa tuttuakin tutumpaa työpistettään.
Hän saapuu työpisteelle, ja katse pysähtyy maaruskan sävyiseen suureen laakeaan teekuppiin.
– Mitä sinä tekisit, Bertta kysyy, kohdistaen sanansa menneisyyteen.
jatkuu…
Mitä kummaa? Bertta joutuu lähtemään, ja ei kuitenkaan joudu. Mitähän tuo oikein tarkoittaa? Entä, keneltä Bertta kysyy neuvoa? Seuraa blogia, jos haluat tietää.
Vastaa