En koskaan tule unohtamaan sitä tunnetta, kun tulimme mieheni kanssa elokuussa (v. 2025) katsomaan mökkiä ensimmäisen kerran. Koko miljöö huokui muistojeni lapsuuden kesien nostalgista tunnelmaa.
Seisoin rannalla, paljaat varpaat painuneena syvälle lämpimään hiekkaan ja katselin järven selälle. Se tunne oli kuin olisin tullut ”kotiin”. Olin kohdannut oman sielunmaisemani. Sen maiseman, jota olin aina sisimmässäni etsinyt.
Se maisema, jota olin sisimmässäni kaivannut, oli viimein totta. Mökki, jonka nimesimme Huvila Riihirannaksi, oli ollut täällä kuin meitä odottaen jo 60-vuotta. Tämä helmi, jota on rakastettu ja sen aitoutta vaalittu huokuu yhä aitoa 60-luvun tunnelmaa. Voi yhä aistia, miten täällä on naurettu, leikitty, saunottu ja vietetty onnellista yhteistä aikaa. Eletty elämältä maistuvaa elämää.
Mökki huokuu historiaa
Vuosikymmenten kertomat tarinat ja salaisuudet ovat yhä täällä. Ne ovat puusta ja rottingista valmistetuissa huonekaluissa. Seinillä olevissa koriste-esineissä ja tauluissa. Ne ovat narisevissa lattialaudoissa, katon uurteissa ja seinäpaneelien poimuissa.
Erityisen rakas minulle on tullut seinällä olevasta osin hiiltyneestä, miedosti savulta tuoksuvalta paanusta, johon on kaiverrettu vuosiluku 1780. Tuo paanu on joskus ollut Pihlajaveden vanhan kirkon (Erämaakirkko) alkuperäisellä paanukatolla. Miten, ja milloin tänne mökille päätynyt on arvoitus. Sitä me emme tiedä.
Minulle tuo paanu on enemmän. Se antaa mökille ja sen ympärillä olevalle maisemalle vahvat historian kerrostamat juuret, ja synnyttää minulle ymmärryksen siitä, että olemme astuneet osaksi jotakin paljon itseämme suurempaa.
Erämaan kaltainen ympäristö – Mesikämmenen valtakunta
Luonto on täällä Pihlajavedellä hyvin erämaan kaltainen. Suota, vesistöjä ja laajoja yhtenäisiä metsäalueita. Ympärillämme on täydellinen luonnon suoma rauha. Nettiyhteys voi toisinaan katkeilla, mutta yhteys ympäröivään luontoon, se ei katkea täällä koskaan.
Näin syksyllä hiljaisuutta ja pimeää riittää, eikä valosaastetta juurikaan ole. Olemme etuoikeutettuja saadessamme nauttia iltaisin taivaankannelle syttyneistä miljoonista tuikkivista tähdistä. Hei, onko niitä tosiaan noin paljon? Nehän ovat lähes toisissaan kiinni.
Vaikka olemme miltein keskellä suomea, ei ole mitenkään tavatonta kohdata luonnossa liikkuessa karhua. Karhuista tehdään havaintoja alituiseen. Lähes päivittäin, tai ainakin viikoittain. Niiden liikkeitä seurataan ja ihmisille tiedotetaan missä milloinkin liikkuvat, jotta yllättäviltä kohtaamisilta vältyttäisiin.
Ensimmäinen mökkivuosi Huvila Riihirannassa
Ensimmäinen mökkivuosi on ollut huikean upea ja opettava. Olemme viimein oppineet rutiinit jotka helpottavat mökille lähtöä, mökille saapumista ja mökiltä lähtöä. Alku oli meillä melkoista sähellystä. Kerran tultiin mökille ja huomattiin vasta perillä, että avaimet oli jääneet matkasta.
No, mitä pienistä. Matka suuntaansa on vain kolmisen tuntia. Mitä tehtiin? Vähän siinä enimpiä höyryjä päästeltiin ja lähdettiin takaisin kotiin. Haettiin avaimet ja tultiin takaisin. Hymyilyttää vieläkin kun ajattelen tapahtunutta.
On opittu että täydellistä ei tarvitse olla ja nykyaikaisista mukavuuksista voidaan tinkiä. Ulkohuussikin voi olla luksusta, mutta patjoista ei tingitä. Viidensentin vahvuiset retkipatjat aitassa vaihtuivat lennossa kaksikymmentä senttiä (cm) vahvoihin hybridipatjoihin. Oi, mitkä unet!
Kiitos rakas Huvila Riihiranta tästä kuluneesta ensimmäisestä mökkivuodesta, ja kaikesta siitä mitä olet eteemme tuonut. Ihmiset ketkä sinut rakensivat, ja pihapiirin mieleisekseen aikanaan loivat ovat jo poissa. Sinun tarinasi jatkuu vielä. Yhdessä me saamme kirjoittaa siihen vielä paljon sivuja lisää. Toivon että näin on meidänkin jälkeen, joku jatkaa silloinkin tarinaasi. Kunnioittaen sinun arvokasta historiaasi.
Vastaa