Kiuas suhisee, kuin kiukkuinen kissa, löylyveden ryöpsähtäessä sen päällä oleville pyöreän muotoisille kiville. Samalla hetkellä kiukaalta nousee kuuman kostea vesihöyry, joka täyttää nopeasti löylyhuoneen ja tavoittaa pieniä hikipisaroita helmeilevän ihon. Kuuma höyry saa ihon mukavasti kihelmöimään.
Istumme saunan hämärässä hiljaa, mieheni ja minä, kuten miltei lähes aina yhdessä saunoessa teemme. Sauna on pyhä paikka. Ei siellä sanoja tarvita. Yritämme vain molemmat kovasti tahoillamme olla tässä hetkessä, ja nauttia siitä. Arjen asiat saavat nyt painua niin pitkälle, kuin pippuri kasvaa.
Katselen löylyhuoneen seinäpaneelien toinen toistaan erikoisempia oksan kuvioita, enkä oikeastaan ajattele yhtikäs mitään. Kiukaan hormista kuuluu rauhoittava tasainen humina ja pesään lisätyt puut ritisevät iloisesti.
Mieheni loppoaa viimeisiä löylyvesiä kiulunpohjalta kiukaalle, ties monettako kertaa. Kun kuuma höyry tavoittaa ihoni, on pakko painaa pää polviin. Seuraava löylyn heitto ajaa minut ulos. Höyryten syöksyisin viileään järven syliin, jos vain uskaltaisin, ja ihoni kihelmöisi jälleen.
Tyydyn vielä tälläkin kertaa pelkkään vilvoitteluun terassilla, mutta se ei millään muotoa vähennä nautintoani. Ehkä vielä jonakin päivänä uskallan.
On pimeää, mutta vähitellen silmäni alkavat tottua. Alan erottaa hieman rantaviivaa. Erotan myös ”mörön” hahmon. Suuren kiven rannassa, joka muistuttaa meistä ihan Muumien mörköä, ja siksi olemmekin nimenneet sen siten.
Hiljalleen laineileva veden pinta hohtaa, kuin yönsininen sametti, ja rannassa olevien tervaleppien lehdet havisevat tuulessa. Tuulenpuuska repäisee suuren määrän lehtiä mukaansa. Ne leijuvat hetken kauniina ryhmänä ilmassa, kunnes satavat alas rantaviivan tuntumaan.
Palaan vielä hetkeksi saunan lämpöön. Aikani lämmiteltyä lähden pesulle. Nostan padan kannen, jossa kuuma vesi höyryää. Otan sieltä muutaman kauhallisen pesuvatiin. Lisään saavista joukkoon vielä raikkaan viileää järvivettä. Tämä on aivan parasta. Se tuo mieleeni lapsuuden saunahetket isoäitini luona.
Kun pesupuuhat on saatu päätökseen, istumme rinta rinnan mieheni kanssa saunan terassilla vielä kuivattelemassa. Voi miten upealta näyttää, kun veden pinta, mikä hohtaa kuin yönsininen sametti ja täytenään tähtiä oleva syvän musta taivaankansi kohtaavat.
Tuo upea näky on kuin suoraan ”Tuhannen ja yhden yön” -tarinoista, jossa tähdet taivaalla ovat kuin toinen toistaan kirkkaammin säihkyviä pieniä timantteja.
Rakastan tätä kaikkea aivan valtavasti. Olemme etuoikeutettuja saadessamme nähdä tähdet ja kuun. Se ei ole enää läheskään kaikkialla mahdollista, meillä täällä suomessakaan. Pihlajavesi, ”erämaasi” syleilyssä on hyvä olla.
Vastaa