Joskus elokuussa aloimme miehen kanssa kysellä perheen nuorilta pääsevätkö he miten syystalkoisiin mökille. Koska ajatuksena oli, että talkoista tulisi perinne joka toistuisi aina vuosittain tismalleen samaan aikaan, ehdotimme talkoo tarkoitukseen soveltuvaa viikonloppua.
No. Eihän se tietenkään sopinut kaikille. Alkoi vimmattu kalentereiden selaus, mutta yhteistä sopivaa viikonloppua ei vain löytynyt. Kaikilla oli jo lukkoon lyöty jos jonkinlaista menoa. Sitten sain ajatuksen. Entä jos meillä olisikin kahdet talkoot tänä syksynä?
Ja niinhän siinä todellakin lopulta kävi. Meillä saadaan tänä syksynä talkoilla peräti kahteen otteeseen. Kuka sanoikaan talkoiden olevan katoavaa kansanperinnettä?
Talkoot – Katoavaa kansanperinnettä?
Talkoilla on pitkät perinteet. Ennen vanhaan talkoilu on ollut aivan tuiki tavallista ja yleistä. Tavallisesti kyseessä oli naapuriapu, mutta myös kylien yhteisten askareiden hoitaminen saatettiin yhtä lailla tehdä talkoovoimin.
Talkoilu on yhteisöllistä auttamista, sitä tehdään aina porukalla. Meidän mökkitalkooporukkamme oli viikonloppuna vain neljä henkeä, kun taas talkoiden kulta-aikana talkoisiin on osallistunut useita kymmeniä talkoolaisia. Silloin talkoisiin lähdettiin tapaamaan tuttuja ja pitämään hauskaa toisten kanssa.
Siitäkö sanonta ”ensin työ ja sitten vasta huvi” tulee? Ensin on porukalla tehty sovitut työt, ja vasta sen jälkeen on seurannut yhteistä kivaa, kuten yhdessä syöminen. Kun on saatu syödyksi, on jopa laitettu tanssiksikin.
Grillimajassa nuotion äärellä, nauttiessamme kuumaa glögiä ja grillimakkaraa, meille heräsi nuorten kanssa keskustelua talkoilusta. Pohdimme yhdessä sitä miksi ne ovat vähentyneet, jopa uhkaavat kadota kokonaan. Heidän mielestään suurin syy nykyisin on ajan puute. Talkoiden tilalle on tullut kilpailevaa yhteisöllisyyttä, kuten kuntosalilla käyntiä, ravintoloita, tietokoneella pelaamista jne. jne.
On tullut verkossa tapahtuvaa yhteisöllisyyttä. Mm. facebookin monen moiset ryhmät ovat tällaisia. Yhteisöllisyys ei ole katoamassa, se vain muuttaa ajan myötä muotoaan.
Onko sitten talkoohenkisyydelle tapahtunut jotakin? Nuorten mielestä ei, mutta talkoolaisia ei enää ole koska kaikkien täytyy käydä töissä, ei ole aikaa talkoiluun. Toisaalta elämästä on tullut kallista, ja se saattaa syödä motivaatiota maksutta tekemiseen. Eli, jos joskus ennen koko kylä oli auttamassa pulassa ollutta naapuria, niin nyt auttamisesta huolehtii kylätalkkari tai jokin muu vastaava yritys joka saa leipänsä siitä.
Miten talkooperinnettä voisi sitten siirtää seuraaville sukupolville?
Esimerkiksi näin. Viettämällä perheen kanssa enemmän aikaa yhdessä tehden. On palkitsevaa saada tehdä syysaskareita yhdessä. Nauttia syksyn kauneudesta ja raikkaasta ilmasta. Viettää aikaa rakkaassa seurassa, samalla kuulumisia vaihtaen.
Huvila Riihirannan tämän syksyn ensimmäisissä syystalkoissa haravoitiin ja tehtiin puusavottaa. Poika ja mies siivosivat loppuja puusavotasta syntyneitä pöllejä pois pihapiiristä, ja minä ja pojan tyttöystävä haravoimme. Meidän talkoot päättyivät reippaaseen vesisateeseen, mikä ajoi meidät grillimajaan, nuotion suloiseen lämpöön.
On hyvä pitää mielessä, että talkoot on rentoa ja mukavaa. Siitä ei saa tulla pakotettua ja väkinäistä. Ei ole tarkoitus tehdä mökistämme työleiriä. Se tehdään mitä joudetaan. Välistä tulee osata olla ihan aloillaan. Kuunnella hiljaisuutta, ja nauttia vaan.
Millaisia talkoomuistoja tai perinteitä sinulla on? Olisi mukava kuulla niistä.
Vastaa